Roolini elämässä.
Vanhempi on vanhempi aina, nuoren itsenäistyessä vanhemman rooli muuttuu kauempaa ohjaavaksi tai turvasataman majakaksi, mistä löytää tukea ja neuvoja elämän karikoissa.
Usein tapaamisten aiheena on se, kuka minä olen. Ihmisen elämään mahtuu kaikenlaisia muutoksia, jotka vaikuttavat sekä ihmiseen yksilönä, että perheeseen yhteisönä.
Lapsen poismuutto, työpaikan vaihtuminen tai ero ovat merkittäviä muutoksia, joilla on suuret vaikutukset. Vanhempi, joka on rakentanut elämänsä lasten aikatauluille, harrastuksiin kuskaamiseen, pyykkivuoreen ja tiskikasoihin voi äkkiä huomata, ettei ne pienet enää tarvitsekkaan siinä määrin, missä aiemmin.
Joskus tällainen muutos hiipii elämään hitaasti, toisinaan lapsi ilmoittaa että on hakenut opiskelupaikkaa toiselta paikkakunnalta ja muuttaa pois. Silloin vanhemman rooli muuttuu äkistä. Vanhempi on vanhempi aina, nuoren itsenäistyessä vanhemman rooli muuttuu kauempaa ohjaavaksi tai turvasataman majakaksi, mistä löytää tukea ja neuvoja elämän karikoissa.
Taksikuskista turvasatamaksi- harppaus on valtava identiteettikriisi vanhemmalle. Kun yhtäkkiä ei olekkaan jalkapallo/jääkiekko/ cheerleading- harjoituksia, vaan voi huoletta istua sohvalla katsomassa hömppäsarjoja, saattaa helposti kokea olevansa ylimääräinen, tai pahempaa, arvoton.
Kaikki vanhemmat suunnittelevat, että sitten kun lapset muuttavat pois kotoa, aloitamme matkailun/ hankimme mökin/ aloitamme uuden harrastuksen, harva kuitenkaan näitä aloittaa heti seuraavana päivänä, kun pesä on hiljentynyt. SIlloin saattaa olla sopiva aika pysähtyä kysymään; Kuka minä olen?
Näissä pohtimisissa voi olla tarpeen ammattilaisen tuki. Usein ihmiset pyörittelevät ajatuksiaan yksinään ja silloin ajatukset saattavat kiertää kehää. Ammattilaisen tuki on kuin peili, josta omia ajatuksiaan voi heijastaa löytäen niihin uusia ulottuvuuksia, näkökulmia ja joskus jopa yllättäviäkin ratkaisuja.
