Minäkuva ja kehohäpeä
Moni ei ole tyytyväinen omaan kehoonsa tai siihen, mille näyttää. Yhteiskuntamme ja some luovat tietyn mallin, johon jokaisen tulisi pyrkiä.
Ainakin itselläni some täyttyy mainoksista, jotka kertovat kuinka kiinteyttää vartaloa ja pudottaa painoa. Kuinka kiinteyttää ihoa ja hävittää ikääntymisen merkit. Tällaisen reels-ryöpyn keskellä saattaa olla hankala kokea olevansa hyvä ja kelpaavansa juuri sellaisena, kuin on.
Omalta osaltani olen suht sinut itseni kanssa, tottakai välillä on huonompia päiviä, eikös meillä kaikilla?
Huonoimpia ovat päivät, jolloin kokeilee kaapista jotain, joka ei mahdu päälle tai saa olon tuntumaan makkarankuorelta tai ahdistaa ja puristaa joka suunnasta. Sellaisina aamuina tuntuu, että koko päivä on jo valmiiksi pilalla, eikä päivää paranna enää mikään. Paitsi aamukahvi. Tai viesti läheiseltä ihmiseltä. Tai auringonpaiste. Tai ihan vain se, että lopulta unohtaa koko episodin ja siirtyy eteenpäin (tottakai vasta sen jälkeen, kun on möyrinyt ja pyörinyt tunteessa ensin).
Lopulta huomaa, ettei oikeastaan ole väliä sillä, mille näyttää. Ihmiskunta on sen verran itsekästä sorttia, ettei kadulla kävellessä kukaan kiinnitä huomiota muihin. Kaikki ajattelevat samaa; näytänkö oudolle, huomaavatko muut etteivät housut ole hyvät ja loput pohtivatkin pomon sanomisia tai päivän ruokalistaa.
Usein asiakastapaamisissa nousevat juurikin samat pohdinnat esille. Moni kokee olonsa ahdistuneeksi siitä, ettei tunne oloaan hyväksi julkisesti ja kun asiasta keskustellaan enemmän, käy ilmi että taustalla saattaa olla kiusaamiskokemus menneisyydestä tai lipsautus sukulaiselta, joka on jäänyt vaivaamaan mieltä. Niinkuin Ellinoora laulaa, "ei lapsena häpeää tunneta ennenkuin joku luokas nauraa". Samoin siis tuntee meistä moni muukin, tämä on vain asia, josta ei juurikaan puhuta.
Kehohäpeä tai häpeä itseä kohtaan johtuu yleensä odotuksista, joita olemme itse tai joita ovat muut meille asettaneet. Sosiaalisen median yleistyessä näkyy valitettavan paljon nuorissa se, ettei yhteiskuntamme juurikaan piittaa vallitsevasta kehoihanteesta. Aika harva meistä on ilman plastiikkakirurgiaa tai vuosien salitreenejä sopiva tämän hetkiseen kehomuottiin. Kuitenkin suuri osa haluaisi päästä siihen ihannoituun joukkoon.
Kehohäpeä voi saada aikaan lamaantumista, masennusta tai jopa itsetuhoisuutta. Se voi aiheuttaa erilaisia syömishäiriöitä ja sairastuttaa fyysisesti. Sillä on siis moninaiset ja kauaskantoiset seuraukset. On tärkeää pohtia sitä, kuinka ja miten esittää kommenttinsa toisesta (vai jättääkö sanomatta), että sillä omalla suhtautumisella toiseen voi olla valtavat seuraukset. Se, että ihmisellä on paha olla, yleensä näkyy ja kuuluu kauaksi piikikkäiden kommenttien myötä.
Lopulta, kun miettii, millaisena vuosien saatossa kehoihanne on näyttäytynyt; Vielä 1900- luvun alussa ihannoitiin vaalea ihoa ja läskimakkaroita, 1950 tiimalasivartaloa, 1990 pitkää ja hoikkaa ja 2020 kaikki haluavat atleettisen vartalon kunnon muodoilla höystettynä. Jos ajattelee -60 syntynyttä henkilöä, on ollut aika vaarallista seurata kauneusihannetta ja muokata omaa vartaloaan juuri sen mukaan, mikä on ollut kuumintahottia. Omassa elämässä en toistaiseksi ole kertaakaan kuulunut "siihen ihannemuottiin", enkä kyllä olisi halunnutkaan. Minulle riittää se, että olen tyytyväinen itseeni ja siihen, mille näytän.
Sinä olet hyvä juuri tuollaisena, kuin olet <3