Kun tuntuu ettet voi hallita itseäsi- riippuvuudet

"Minä en ole koukussa – minä vain nautin..

Ja taas meni överiksi.

Riippuvuudet ja lyhytterapia: kun elämä menee yliannostukselle jostain muusta kuin lääkkeistä

Oletko joskus ajatellut, että otat  vain yhden suklaapalan, mutta heräätkin seuraavana aamuna tyhjien paperien keskeltä, suklaata poskessa ja ehkä vähän syyllisyyttäkin sydämessä? Joku kutsuu sitä itsensä palkitsemiseksi, toinen makeanhimoksi ja kolmas taas kohtalokkaaksi ensiaskeleeksi riippuvuuden polulle. Riippuvuudet ovat harvoin mustavalkoisia – usein ne ovat enemmänkin sateenkaaren värisiä kompastuskiviä arjessa.

Ihminen voi olla riippuvainen monesta asiasta.  Nautinnosta tulee riippuvuus silloin, kun se valtaa ajatukset ja koet, ettet voi estää tai hallita sitä.

Mitä se riippuvuus sitten oikeastaan on?

Riippuvuus voi olla kemiallista (kuten alkoholi, huumeet tai lääkkeet) tai toiminnallista (kuten nettipelaaminen, shoppailu tai ihmissuhteet – kyllä, myös niihin voi jäädä koukkuun). Yhteistä näille on se, että jokin asia alkaa hallita elämää, tunteita ja valintoja, vaikka se tuo mukanaan enemmän haittaa kuin hyötyä. 

Saatat esimerkiksi huomata, ettet saanut koko päivänä juuri mitään aikaiseksi, vaan päivä meni somea selatessa. Tai ystävien kanssa "yksillä" terassilla tarkoittikin lopulta pilkun kautta jatkoille ja puoli tiliä tyhjäksi. Mikäli edellä kuvattu käytös on satunnaista, siis kerran kuukaudessa tai harvemmin, ei se vielä ole riippuvuutta.

Ja ei, riippuvuuden ei tarvitse olla "pohjalla rypemistä" tai katukuvassa näkyvää. Se voi olla myös se, että ilman puhelinta tuntuu kuin olisi eksyksissä omassa olohuoneessaan, eikä tiedä mitä oiekein tekisi.

Mutta miksi ihmeessä ihminen jää koukkuun?

Koska aivot. Ne rakastavat nopeita palkintoja ja mielihyvää. Riippuvuus toimii vähän kuin huonon ihmissuhteen kanssa: ensin se saa sinut tuntemaan olosi hyväksi, sitten alkaa vaatia enemmän ja enemmän, kunnes et enää muista, miltä tuntui olla ilman sitä. Myös ihmissuhteisiin saattaa jäädä koukkuun. Tai siihen tunteeseen, kun rakkaus vie jalat alta. Ihastumiskoukussa oleva ei kykene muodostamaan pitkäaikaisia parisuhteita, vaan vaihtaa kumppania useammin kuin Pekka kalsareitaan.

Tässä kohtaa mukaan astuu lyhytterapia – vähän niin kuin elämän "Ctrl+Alt+Del" -komento.

Lyhytterapia: pieni mutta pippurinen apu

Lyhytterapia ei ole mikään taikatemppu, joka korjaa kaikki ongelmasi (valitettavasti, koska kukapa ei haluaisi taikasauvaa arkeen?). Se on kuitenkin tehokas, tutkittu ja ratkaisukeskeinen tapa jäsentää ajatuksia, tutkia tunteita ja ennen kaikkea löytää konkreettisia keinoja muutokseen.

Moni ajattelee, että terapia tarkoittaa vuosien penkkirupeamaa ja lapsuuden kaivelua, mutta lyhytterapiassa fokus on nykyhetkessä ja tulevassa. "Mikä toimii jo nyt, ja miten sitä voisi vahvistaa?" – siinä lyhytterapian ytimessä oleva kysymys.

Usein voi olla, että apu ja "ahaa"- elämys  tulevatkin jo muutaman käynnin jälkeen.

Tutkimuksissa (esim. Kanfer & Schefft, 1988; Orford, 2001; Miller & Rollnick, 2013) on todettu, että lyhytkestoinenkin keskusteluapu voi vaikuttaa myönteisesti päihdeongelmien ja toiminnallisten riippuvuuksien hoitoon. Motivoiva haastattelu ja ratkaisukeskeiset menetelmät tukevat muutosta varsinkin silloin, kun asiakas ei ole vielä täysin valmis luopumaan riippuvuudestaan – mutta haluaa haluta muutosta.

Ratkaisukeskeisessä lyhytterapiassa siis autetaan ihmistä löytämään ajatus elämästä ilman riippuvuutta. Ja autetaan ihmistä löytämään suunta sitä elämää kohti. Joskus olen myös matkalla tukena ja autan ylös, kun ihminen kompastelee tai romahdus tapahtuu.

Mitä lyhytterapiassa tehdään käytännössä?

• Tunnistetaan ongelma. Välillä se on suklaa, välillä tyhjyyden tunne.

• Mietitään, mitä asiakas itse haluaa. Ei se, mitä puoliso, pomo tai naapurin Pirkko ajattelee, vaan se mitä SINÄ oikeasti haluat ja kuinka voisit saavuttaa sen.

• Etsitään toimivia keinoja. Pienet, konkreettiset muutokset. Ei täydellistä elämänmuutosta tehdä yhdessä yössä. Viisas sanonta sanoo, että Mount Everestille pääsee askel kerrallaan, samoin se on tässäkin.

• Tuetaan motivaatiota ja omia oivalluksia. Kukaan ei muutu toisen takia – mutta moni muuttuu, kun huomaa itse kaipaavansa muutosta ja haluavansa parempaa. "Jos mikään ei muutu, niin mikään ei muutu".

Yhteenvetona: kyllä, voit saada apua – ilman että sinun tarvitsee luopua elämästäsi tai itsestäsi.

Riippuvuus ei tee ihmisestä huonoa. Se kertoo usein kivusta, tarpeesta tai selviytymiskeinosta, joka on vain mennyt överiksi. Lyhytterapia voi olla turvallinen, inhimillinen ja helposti lähestyttävä tapa pysähtyä hetkeksi, tarkistaa suunta ja ottaa edes yksi pieni askel kohti selkeämpää arkea.

Ja hei – jos kerran voidaan olla koukussa somen scrollaamiseen, niin miksei yhtä hyvin toivoon, toipumiseen ja itseen uskomiseen?

Lähteet ja lisää luettavaa:

• Miller, W. R., & Rollnick, S. (2013). Motivational Interviewing: Helping People Change.

• Orford, J. (2001). Excessive Appetites: A Psychological View of Addictions.

• Kanfer, F. H., & Schefft, B. K. (1988). Guiding the Process of Therapeutic Change.

• Sosiaali- ja terveysministeriö (2023). Riippuvuudet ja hoitomenetelmät.

• THL – Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. www.thl.fi

P.S:

Jos teksti kolahti, ja mietit, voisiko lyhytterapiasta olla sinulle tai läheisellesi apua, olet lämpimästi tervetullut juttelemaan. Kriisi- ja tukipalvelu Vottosessa asioidaan rennolla, mutta asiantuntevalla otteella – ihmiseltä ihmiselle. Tarjoan matalan kynnyksen keskustelutukea ja lyhytterapiaa sekä lähitapaamisina, että netin välityksellä. Tapaamiset on aina luottamuksellisia.

Tapaamisen sopiminen ja ajan varaaminen on helppoa – ja ensimmäinen askel voi olla ihan vain yleinen kysymys.

Koskaan ei ole liian aikaista, eikä liian myöhäistä hakea apua. Eikä tarvitse olla "tarpeeksi huonossa kunnossa" – riittää, että et halua jäädä yksin ajatustesi kanssa.